Nykyään jalkapalloveto syntyy muutamalla painalluksella, ja uusia kohteita avautuu vielä ottelun aikana. Aiemmin viikon ottelut mahtuivat paperille, kuponki vietiin tiskille ja kertoimet pysyivät samoina sunnuntaihin asti. Matka mobiiliin tapahtui kuitenkin pikkuhiljaa monen vaiheen kautta.
Vakio toi 1X2-merkit suomalaisille
Suomalaisen urheiluvedonlyönnin juuret ulottuvat vuoteen 1940. Silloin perustettu Oy Tippaustoimisto Ab käynnisti Vakioveikkauksen, jonka ensimmäiset ottelut pelattiin syyskuussa. Lopputuloksia arvioitiin merkeillä 1, X ja 2, eli tutummin kotivoitto, tasapeli tai vierasvoitto.
Vakiossa ei valittu vain yhtä ottelua, vaan kokonainen rivi. Voittopotti jaettiin oikein veikanneiden kesken, joten mahdollinen palautus ei ollut etukäteen kenenkään tiedossa. Vakiorivin idea oli helppo oppia, mutta kaikkien merkkien osuminen kohdalleen oli harvinaista.
Kohteet haettiin etenkin jalkapallosta, ja kierroksen ratkaisu saattoi venyä viikonlopun viimeiseen peliin. Pelaaminen eteni viikon rytmissä, sillä kuponki vietiin ajoissa myyntipisteeseen, tosite sujautettiin talteen ja tuloksia seurattiin ottelu kerrallaan. Hommassa oli oma odottava tunnelmansa, mutta nopeudesta ei voinut puhua. Nykyään parhaat jalkapallon kertoimet voi tarkistaa puhelimella muutamassa sekunnissa ja vedon vahvistaa saman tien, vaikka ottelun alkuun olisi enää hetki.
Lotto saapui ennen kiinteitä kertoimia
Lotto tuli Veikkauksen valikoimaan vuosikymmeniä Vakiota myöhemmin. Ensimmäinen arvonta järjestettiin tammikuussa 1971, ja lauantai vakiintui arvontapäiväksi seuraavana vuonna. Kioskilla täytetty rivi, talteen sujautettu pelitosite ja viikonlopun odotus tulivat nopeasti tutuiksi suomalaisille.
Televisioarvonnat ja paperilla pelatut rivit kuuluivat pitkään suomalaisen loton historiaan. Vedonlyönnistä puuttui silti vielä yksi nykyään itsestään selvä asia, sillä mahdollinen voitto ei ollut tiedossa kuponkia jätettäessä.
Pitkäveto toi kiinteät kertoimet
Suomalainen kiinteäkertoiminen vedonlyönti käynnistyi marraskuussa 1993. Ensimmäisellä Pitkäveto-listalla oli 40 kohdetta, ja kupongille piti valita vähintään kolme. Minimipanos oli viisi markkaa. Mukana oli suomalaista jääkiekkoa ja koripalloa sekä englantilaista ja saksalaista jalkapalloa.
Ero Vakioon oli selvä. Pitkävedossa jokaiselle vaihtoehdolle oli ilmoitettu kerroin, joten mahdollinen voitto pystyttiin laskemaan etukäteen. Kertoimenlaskijat kokosivat arvionsa ruutupapereille, minkä jälkeen luvut painettiin viikkolistaksi. Julkaisun jälkeen kertoimet eivät enää muuttuneet, vaikka kokoonpanot tai muut lähtökohdat eläisivät. Myöhäinen loukkaantuminen saattoi siis hyvinkin muuttaa ottelun kulkua, mutta kioskilta saadussa listassa näkyi edelleen alkuperäinen kerroin.
Ensimmäisen kohteen oikeaksi merkiksi tuli tasapeli, kun Karhu-Kissat ja SaiPa päätyivät 2–2-tulokseen. Tasapelin kerroin oli 4,70. Avausviikolla pelaajamäärä ylitti jo 100 000 asiakkaan tavoitteen, ja pian rinnalle tulivat Voittajaveto, Tulosveto ja myöhemmin Moniveto.
Internet rikkoi viikkolistan rajat
Vuonna 1997 Veikkaus aloitti itsepalvelupelaamisen internetin ja puhelimen välityksellä. Pelaajan ei enää tarvinnut ehtiä kioskille, eikä kohdevalikoimaa mahduttaa yhdelle painetulle listalle. Verkossa kaikki hoitui saman pelitilin kautta, eikä paperista tositetta tarvinnut enää säilyttää. Vuonna 2001 mukaan tulivat tasoitusvedot, ja molemmilla viikkolistoilla saattoi olla jo sata kohdetta.
Jalkapallon vuoden 2002 MM-kisoissa kokeiltiin ensimmäisen kerran single- ja tuplakohteita. Ne jäivät pysyvästi valikoimaan vuonna 2004, jolloin myös kertoimia alettiin päivittää. Veikkauksen Pitkävedon historiikki näyttää muutoksen mittakaavan hyvin. Alkuvuosien koko viikkolista sisälsi 40 kohdetta, kun nykyään jo yhdestä ottelusta voi löytyä kymmeniä vaihtoehtoja.
Nykyään veto elää ottelun mukana
Painettu viikkolista on vaihtunut puhelimen ruudulle, mutta ennakkovedon perusidea on säilynyt. Valinnat tehdään ennen ottelua, vaikka kohteita on nykyään paljon enemmän kuin paperilistojen aikaan.
Vuonna 2004 Veikkaus toi markkinoille Live-vedon, jolloin vetoa pystyi lyömään myös ottelun jo alettua. Pelaajan ei enää tarvinnut lukita kaikkia valintojaan ennen avauspotkua, vaan päätöksiä saattoi tehdä pelin edetessä ja erilaisten tilanteiden syntyessä.
Matka 1940-luvun Vakiosta nykyiseen mobiilivedonlyöntiin on ollut pitkä. Paperikupongit, kioskikäynnit ja muuttumattomat viikkokertoimet ovat jääneet historiaan, mutta yksi asia on säilynyt. Pelaaja tekee oman arvionsa, ja kentällä selviää, osuiko se oikeaan.
